Sivut

torstai 18. joulukuuta 2014

Varhaisen lapsuusvaiheen uimaopetusmalli

Vuonna 2010 Santasport Lapin Urheiluopistolla aloitettiin uimaopetuksen kehitystyö, jonka välietappi koettiin marraskuussa aiheesta kirjoitetun opinnäytetyön julkaisun muodossa. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa uusi ja nykyaikaa palveleva uimaopetusmalli 0-6 -vuotiaille lapsille. Tästä ikävaiheesta käytetään myös määritelmää varhainen lapsuusvaihe. Opinnäytetyön tarkoituksena oli hakea tietoa 0-6 -vuotiaan lapsen kyvystä oppia uimaan vapaauintia. Uuden uimaopetusmallin avulla pyritään luomaan uusia käsityksiä lasten uimaopetuksesta, sekä herättämään keskustelua uimaopetuksen aloitusiästä ja opetussisällöistä.

Varhaisessa lapsuusvaiheessa aloitettu uimaopetus tukee lapsen fyysistä, sosiaalista ja kognitiivista kehitystä. Näiden lisäksi se myös mahdollistaa varhaisen lapsuusvaiheen ominaisuuksien hyödyntämisen oppimisessa. Näitä ominaisuuksia ovat muun muassa ennakkoluulottomuus ja rentous taidon oppimisessa. Nämä ominaisuudet ovat molemmat tärkeitä uimataidon oppimisessa ja niiden avulla hankittujen vahvojen perustaitojen on tarkoitus palvella lasta läpi elämän, on kyse sitten uinnin harrastajasta tai uimakoululaisesta.

Lasten uimataidon ja vesiturvallisuuden lisäämisen ohella uimaopetusmallin pyrkimys on täydentää aiempia Suomessa tehtyjä uinnin kehitystöitä, kuten Huippu-urheilun muutos-projektin yhteydessä luotua kilpauimarin polkua. Uimaopetuksella ja uintivalmennuksella on paljon yhtymäkohtia ja jokaisen lapsen polun alku on samanlainen. Osalla polku vie kilpauinnin pariin, toisilla taas ei. Uimataidon oppiminen on silti yhtä tärkeä molemmissa poluissa. Uimaopetuksen kehittäminen on kansallisesti ja kansainvälisesti hyvin tärkeää lasten taidokkuuden ja vesiturvallisuuden vuoksi. Opinnäytetyön aihe on tällä hetkellä ajankohtainen ja aiheesta tulisi tehdä lisää tutkimuksia, jotta voisimme ymmärtää paremmin uimataidon oppimista ja vesiturvallisuuden kehittymistä.  

Uimataidon oppiminen varhaisessa lapsuusvaiheessa

Uintiharjoittelun vaikutuksia lapsen kokonaisvaltaiseen kehitykseen on tutkittu kansainvälisissä tutkimuksissa vuodesta 1935, mutta silti tutkimustietoa on saatavilla vähäisesti. Tutkimustieto auttaa ymmärtämään uimataidon oppimista ja vesiturvallisuuden kehittymistä paremmin. Lisääntynyt ymmärrys auttaa vesiliikunnan ammattialaisia uimaopetuksen kehitystyössä.

Suoritettujen tutkimusten avulla on selvitetty varhaisen lapsuusvaiheen oppimisen vaikutuksia taidon hallitsemiseen, hukkumisriskin vähenemiseen ja lapsen kokonaisvaltaiseen kehitykseen. Tutkimustulokset osoittavat paljon positiivisia vaikutuksia edellä mainittuihin osa-alueisiin, joten uimaopetuksen aloittamista voidaan suositella jopa vuoden ikäisille lapsille.  


Kuva 1. 2-3 -vuotiaiden ryhmässä opetellaan taitoja vanhemman kanssa erisyvyisissä altaissa.

Opinnäytetyön vaiheet

Uuden uimaopetusmallin lähtökohtana käytettiin Santasport, Lapin Urheiluopistolle aiemmin kehitettyä uimaopetusmallia, sekä varhaisen lapsuusvaiheen uimaopetukseen liittyviä tutkimustuloksia ja kirjallisuutta. Näiden lisäksi vertailukohtia haettiin myös ulkomaisista uimaopetusmalleista. Opinnäytetyöprosessissa uimaopetusmallia kehitettiin Demingin laatuympyrän mukaan. Kehitystyö tapahtui kahdessa uimakoulujaksossa, joissa kehityksen tueksi kerättiin tietoa tapaustutkimuksen avulla havainnointi ja päiväkirja menetelmillä.

Havainnoinnissa tarkasteltiin uimakouluun osallistuvien lasten kykyä oppia tavoitteiksi asetettuja taitoja ja uimaopettajien kirjoittamista päiväkirjoista haettiin tukea ja selityksiä havainnoinnin tuloksille. Uimaopetusmallin kaikilla ikäryhmillä on seitsemän taidon pääkohtaa ja pääkohdat sisältävät 3-4 alakohtaa. Jokaisesta taidon pääkohdasta nimettiin yksi alakohta tavoitteeksi. Nämä tavoitteet näkyvät uimaopetusmallissa tummennettuina. Lapset saavuttivat tavoitetaitoja nousujohteisesti ikäryhmien välillä. Ensimmäisessä uimakoulujaksossa 2-3 -vuotiaat saavuttivat 35,7 %:n osuuden taidoista, 4-5 -vuotiaat 75,4 %:n osuuden ja 5-6 -vuotiaat 91,7 %:n osuuden. Toisessa uimakoulujaksossa 2-3 -vuotiaat saavuttivat 38 %:n osuuden taidoista, 4-5 -vuotiaat 50 %:n osuuden ja 5-6 -vuotiaat 100 %:n osuuden.

Uimaopetusmallin luomisessa tavoiteltiin loogista ja yksinkertaista kokonaisuutta, jossa taidon oppiminen on keskiössä. Uuden mallin mukaan oppiminen on suoraviivaista ja se sisältää mahdollisimman vähän välimalleja, kuten alkeisuintityylejä. Yksinkertaisella rakenteella pyritään varmistamaan lapselle nautinnollinen ja helppo oppimispolku, sekä uimakoulun hyvä hyötysuhde sijoitettuun rahaan verrattuna.

Uusi uimaopetusmalli

Uimaopetusmalli määrittää toiminnan sisällön sekä tavoitteet, joten sen keskeisen roolin vuoksi on tärkeää, että uimaopetusmalli on ajan tasalla. Tarkasteltavia asioita ajantasaisuuden määrittämiseksi ovat opetusryhmien koko ja ikäryhmät, opetukselliset pääteemat ja niiden alaiset taidot.

Luotu uimaopetusmalli rakentui kolmivaiheiseksi. Ikäryhmät muodostuivat 2-3 -vuotiaista, 4-5 -vuotiaista ja 5-6 -vuotiaista. 2-3 -vuotiaiden ryhmän tavoitteena on veteen tutustuminen, vesielementin luominen turvalliseksi oppimisympäristöksi, lapsen omatoiminen liikkuminen veden eri syvyyksissä, sekä kellumisen, liukumisen ja potkujen hahmottaminen. Lapsi osallistuu 2-3 -vuotiaiden ryhmään oman vanhempansa kanssa. Oppimisympäristöt vaihtelevat rinnansyvyisen ja uintisyvyisen veden välillä. 4-5 -vuotiaiden ryhmän tavoitteissa eroavaisuuden aiempaan ryhmään huomaa taitojen painotuksessa kohti uintisyvyistä vettä. Uimakoululaiset käyvät totuttautumassa uintisyvyiseen veteen, eli pyrkimyksenä on luoda uintisyvyisestä vedestä luonnollinen oppimisympäristö. Luonnollisuus ja rentous vedessä edesauttavat lasta kehittymään uimataidossa ja sitä kautta edistämään vesiturvallisuutta. 5-6 -vuotiaiden ryhmässä lapselle aiemmin kehitettyä vahvaa perustaitavuutta hyödynnetään uinnin lajitaitojen oppimisessa. Toiminnan tarkoitus on kehittää osallistujien uimataitoa vesitaitavuuden ja uintitekniikoiden muodossa. Aiempiin ryhmiin verrattuna taitojen alakohdissa sukelletaan syvemmälle, liikutaan pidemmälle, hypitään vaikeampia hyppyjä ja opitaan uintitekniikoita.


Kuva 2. Uintialustat mahdollistavat jo 4 vuotiaan lapsen siirtymisen uintisyvyiseen oppimisympäristöön.

Oppimisympäristö siirtyy vaiheittain uintisyvyiseen veteen. Uintisyvyisellä vedellä pyritään takaamaan taitojen laaja kehittyminen. Lapset oppivat toimimaan vedessä ja hyödyntämään ympäristöä jossa heidän jalat eivät yllä pohjaan. Uintisyvyinen oppimisympäristö luodaan lapsille turvalliseksi uintialustoilla (kuva 3), jolloin uimakoululaisten jalat yltävät pohjaan ja alustojen avulla voidaan rytmittää lasten lepohetkiä asettamalla niitä eri etäisyyksille. Valinta uintisyvyisestä vedestä on tehty tietoisesti tarkoituksena edistää lasten uimataitoa ja lisätä heidän vesiturvallisuutta entisestään. 

Kuva 3. 5-6 -vuotiaana lapset opettelevat uimataitoa turvallisesti uintialustojen avulla.

Yksi uimaopetusmallin keskeisimmistä tavoitteista on, että lapsi oppii tulevaisuuden kannalta tärkeitä taitoja ennen kouluikää. Opinnäytetyöprosessissa luotu malli on ollut käytössä tämän syksyn ja olemme pystyneet havainnoimaan, että tämän tavoitteen osalta malli toimii ja se osoittaa lasten uimataidon kehitystä tarkastelevat tutkimukset todeksi. Opinnäytetyönä suoritettu uimaopetusmallin luomisprosessi onnistui täydellisesti huomioiden aikaresurssit. Luotu malli kaipaa jatkokehitystä, jota mallin osalta on jo jatkettukin.

Teksti:
Jukka Shemeikka
Lapland University of Applied Sciences - Social Services, Health and Sports
Master’s Thesis
Commissioned by Santasport – Lapland Sports Institute